Pusztay valittiin puheenjohtajaksi Salehardin XII kongressissa

Salehardissa XII kongressin teemana oli "Suomalais-ugrilaisten kansojen lastenkirjallisuus".
Vas.  puheenjohtaja Arvo Valton, Jamalin kirjailijoiden puheenjohtaja Yuri Kukevitch
ja jamalilainen kirjailija Zinaida Longortova.

Hantikirjailija Gennadii Kel'chin perheineen.

Suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden uusi puheenjohtaja on unkarilainen János Pusztay, 65. Hän on Länsi-Unkarin yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen johtaja ja fennougristiikan professori.

Pusztay seuraa puheenjohtajana oululaista professoria Kari Sallamaata. Kumpikaan professoreista ei ollut paikalla XII ugrikongressissa, jossa valinnat tehtiin Sallamaata edeltäneen puheenjohtajan, virolaisen kirjailijan Arvo Valtonin johdolla.

AFUL:n varapuheenjohtaja
Jelena Kozlova Komista.

Seuraava kansainvälinen suomalais-ugrilainen kirjallisuuskongressi järjestetään kolmen vuoden kuluttua Unkarissa. Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton AFULin hallituksessa XIII kongressin aiheiksi esitettiin sekä terminologisia kysymyksiä että draamaa, mutta lopullinen päätös jätettiin unkarilaisille järjestäjille.  

Jamalo-Nenetsian autonomisen piirikunnan pääkaupungissa Salehardissa XII kongressin teemana oli ”Suomalais-ugrilaisten kansojen lastenkirjallisuus”. M. A. Castrénin seuran tuella noin 100 osallistujan joukossa Suomea edusti nelihenkinen delegaatio, johon kuuluivat Äidinkielen opettajain liiton toiminnanjohtaja Anne Helttunen, kirjailija ja kääntäjä Jukka Mallinen sekä kirjailijat Sari Peltoniemi ja Jouni Tossavainen.

Suunnitelma tulevaisuuden Salehardiksi.

Mordvasta Uralin taakse ei päässyt yhtään ersää eikä moksaa. Marien puolesta Jäämeren lahden pohjukassa puhui yksi kirjailija, ja udmurtteja edusti kaksi. Myös Karjalan puolen uutiset olisivat jääneet kuulematta ilman vepsäläistä runoilijaa Nikolai Abramovia.

Kun tasavallan päämies Aleksandr Hudilainen ei myöntänyt tukea, Abramov junaili itsensä Ob-joen suulle Juminkeko-säätiön lahjoittamilla 10 000 ruplalla. Rahat riittivät majoituksen ja menomatkan lippuihin Pohjoiselle napapiirille, missä asti kongressi järjestettiin ensimmäisen kerran. Abramovin paluureissun rahoittajasta ei ollut varmuutta Suomen delegaation lentäessä itäisen Siperian pakkasten ja parikymmensenttisen lumen keskeltä Moskovan kautta Tolstoi-junaan.  

Salehardin keskustan uusia taloja.

Päämies Hudilaisen hutiloinneista kongressin hyväksymään julkilausumaan päätyi Abramovin huoli Carelia-lehden tilanteesta. Petroskoissa keväällä 85 vuotta täyttänyt kulttuurilehti on ollut Karjalassa suomenkielisen kulttuuriväen henkireikä, joka on ilmestynyt kerran kuukaudessa. Jatkossa Careliaa (Punakantele, sittemmin Punalippu) aiotaan julkaista vain kaksi numeroa vuodessa.

Mummoni Jelena Susoi

Uuden Jamal-hotellin majoitustilat
Ob-joen varrella.

Salehardilaisen nenetsimummoni Jelena Susoin tapasin Viron Lohusalossa ensimmäisessä ugrikirjailijoiden kongressissani vuonna 1996:

"Salehard on kaukana. Niin Venäjän sivussa, että minä en tiedä, missä se on. Kaukana Salehardissa asuu Jelena. Nyt hän on minun mummo. Tuntemattomassa Salehardissa asuva nenetsiopettaja on minun kolmas mummo, koska hän on aivan samannäköinen kuin Siiri-mumo. Ja toisekseeen, hän lauloi minulle kolmetoista laulua." (Kertomus "Syktyvkar" teoksessa Kylmä maraton (Like 2002), 112)

Sen jälkeen Jelenan tapasi kirjailija Anita Konkka, joka kirjoitti kirjeessään: "Kävin mm. Salehardissa ja tapasin sinun siperialaisen isoäitisi Jelenan... Hän ei muistanut minua, mutta sinut hän muisti... Hän oli muuten ainoa ihminen, joka otti meidän suomalaisryhmän ystävällisesti vastaan Siperiassa." (Kylmä maraton, 122)

Salehardissa kuulen ranskalaiselta tutkijalta ja AFULin hallituksen jäseneltä Eva Toulozelta, että Jelena on hyvin huonossa kunnossa sairaalassa. Jos mummoni ei tunnista enää muita ihmisiä, olisiko minun kuitenkin pitänyt käydä sairaalassa? En osannut kuin lähettää terveisiä viimeisessä puheenvuorossani kongressin jäähyväisillanvietossa.

Yritystäni voi pitää yhtä epäonnistuneena kuin varsinaista pääpuheenvuoroani, jossa menin metsään englanniksi samalla tavalla kuin Pariisissa kaksi vuotta sitten otsikolla "Only the outsider knows how the forest speaks". Nimittäin tundralla, napapiirin yläpuolella, ei juuri metsää kasva, vaikka Ob-joen rantamilla olin erottavinani omanlaisiaan laihoja kuusia vaivaiskoivikkopuskissa.

Toisaalta kaikista kongressin aikana kuulemistani puheenvuoroista voi todeta saman kuin vielä enemmän erilaisissa kokouksissa istunut ugriveteraani Arvo Valton: "Puhumme niin paljon, koska vain yksi ajattelee." Esimerkiksi Oulussa kolme vuotta sitten valittu uusi puheenjohtaja Kari Sallamaa ajatteli ääneen, että AFULin organisaatio on heikko. Kun Valtonin mukaan kolmessa vuodessa tilanne ei parantunut, "jääköön se heikoksi ja avoimeksi".

AFULin uusimpaan avoimeen hallitukseen kuuluvat kaikki edelliset puheenjohtajat ja Virosta Valtonin lisäksi Kristina Ehin ja uutena jäsenenä Indrek Koff, joka oli mukana Salehardissa. Unkarista ovat mukana Pusztayn lisäksi Peter Domokos, Katalin Kiss ja sihteeriksi valittu uusi, Salehardissa mukana ollut folkloristi Virag Dyekiss.

Karjalaa edustaa vain Abramov, kun Armas Mishin on muuttanut Suomeen ja Aleksandr Volkovin tilanteesta ei ollut tietoa. Komin edustajia ovat AFULin varapuheenjohtaja Jelena Kozlova ja Nina Obrezkova, runoilija ja Komin kirjailijaliiton puheenjohtaja. Komi-Permin puolesta Salehardisa puhui Elena Konshina, mutta hallituksessa jatkaa Ljubovj Starceva.

Udmurtian edustus jäi Tallinnassa asuvan Nadi Mushin varaan, kun Viktor Shipanov ja Peter Saharov eivät päässeet paikalle. Marissa Svetlana Arhipova on väsynyt taistelemaan miehiä vastaan, joten Albertina Aptulliina jatkaa hallituksessa tilanteen ollessa yhtä epäselvä kuin Mordvassa, josta hallituksessa jatkaa moksha Valentina Mishanina ja ersä Nikolai Ishutkin. Hanteja edustaa Salehardissa mukana ollut Jeremei Aipin, manseja kongresissa palkittu venäjäksi kirjoittava runoilija Andrei Tarhanov, ranskalaisia Touloze ja Jamalin alueen on valittava joko yksi edustaja Zinaida Longortovan lisäksi tai sekä hantien, mansien että selkuppien kunkin oma edustaja. Saamelaisten suhteen hallituksen jäsentä Tossavaista pyydettiin kääntymään vuoden 2010 UgricSlamin voittajan Niillas Holmbergin puoleen (ja Niillas puolestaan pyytää kääntymään Norjan saamelainen runoilijan Sibgjørn Skåden puoleen).

Näiden jäsenvalintojen väliin ja kongressin lopuksi hyväksyttyyn julkilausumaan toi oman värinsä hallituksen kokouksessa mukana ollut paikallisen hallituksen ulkomaanosaston virkailija Sergey Uramaev (First Deputy Director, Department for International and External Economic Relations of the Yamal-Nenets Autonomous Okrug).

Salehard, "unelmien kaupunki"

Matias Aleksanteri Castrén teki tutkimusmatkan Siperiaan vuosina 1841–1844. Obdorskiin, nykyiseen Salehardiin, hän saapui 170 vuotta sitten. Castrén keräsi tietoa kolmisen kuukautta ja matkan tuloksena syntyivät mm. hantin, komin ja samojedikielten kieliopit, joita nykytutkijat käyttävät edelleen. Nykyisin alueen viralliset vähemmistökielet ovat hanti, nenetsi ja selkuppi.

Matkapäiväkirjassaan Castrén kuvasi Obdorskia ”unelmiensa maana”, jota hän vertasi Pariisiin, Lontooseen ja Berliiniin. Nyt samat kaupungit ympäristöineen nauttivat "unelmien maan" energiavaroista, kun esimerkiksi noin 90 prosenttia Venäjän tuottamasta kaasusta pumpataan Jamalin niemimaalta.

Tiedä sitten, tunnistaisiko Castrén uuden Salehardin, jonka keskustaa on rakennettu öljyrahoilla viimeisen vuoden aikana samalla tavalla kuin Hanty-Mansijskissa, siksi samaksi "unelmiensa maaksi" kuin 170 vuotta sitten? Tulevilta unelma-asiakkailta vaikuttavat mönkijöillä ja moottorikelkoilla tundraa pitkin pölistävät turistit, kun vasta vihityn urheiluhotelli Jamalin aamupalalla saa seurata kovaäänistä nyrkkeilyottelua viideltä isolta ruudulta. Uutuudestaan huolimatta urheiluhotellin wc-pönttöön ei saa laittaa vessapaperia.

Viiden vuoden aikana Salehardin keskusta, jota kauemmas en juuri ehtinyt kolmen päivän aikana, on rakennettu uusiksi, mutta noin 50 000 asukkaan kaupungista puuttuu teatteri. Neuvostoaikaan nähtiin myös nenetsiteatteria samalla tavalla kuin Petroskoissa on edelleen suomenkielisiä näytäntöjä.    

Jos tulevien unelma-asukkaiden ja -turistien tarpeisiin ei kuulu draama, niin myös vodkavirrat ovat hiljalleen kuivumassa. "Putinin öljyä" tarjotaan ensimmäisen kerran vasta toisen kongressipäivän iltana, muuten ruokaillaan mehun ja kuohuviinin voimin. 

Kun Jamalin niemimaalla en juonut kuin neljä vodkaryyppyä enkä yhtään olutta, näin kuiviin ugrikirjailijoiden tapaamisiin en ole aiemmin osallistunut. Uuteen ugrityyliin kuuluu sekin, että järjestäjille ei ojenneltu lahjoja edes viimeisessä iltajuhlassa. Järjestäjiltä saimme kyllä lahjaksi pääasiassa venäjänkielisiä kirjoja, jääkarhupehmolelun ja Jamalin-Nenetsin autonomisen alueen hallituksen vahvistaman todistuksen kongressiin osallistumisesta 27. - 30.11. 2013.